Syntynyt olen Seinäjoella 1967 ja nuoruuteni kasvanut Oulunsalossa/ Oulussa, josta muutin Järvenpäähän vuonna -90. Edellinen vuosi meni YK- kriisinhallintakomennuksella ja aktiivinen reserviläisyys on jatkunut harrastusten kulmakivenä koko aikuisiän. Kotimaahan palatessani perustin 22 -vuotiaana ensimmäisen, vielä tänäänkin aktiivisesti toimivan yritykseni.

Perheeseeni kuuluu pitkään erityisopettajana, nykyisin virka-apulaisrehtorina työskentelevä Marianne sekä Valkoinen länsiylämaan terrieri Eppu. Vuonna -04 ihastuimme Sipoon maalaismaisemiin, josta löysimme vuosien hakemisen jälkeen rakentamattoman tilan. Kodin rakentaminen alkoi moottorisahan ostolla ja nyt olemme asuneet Sipoossa yli 17 vuoden ajan.

Vuonna 1994 voitin työ- ja oleskeluluvan Yhdysvaltojen Green Card Lottery:ssä ja siinä velvoitettiin myös henkilökohtainen haastattelu Helsingin Yhdysvaltojen suurlähetystössä. Lähetystösihteeri hämmästytti minut todella kysymyksellään;

“Mikä on poliittinen taustasi?”
Vastaukseni oli tietysti, että; “En ole minkään puolueen jäsen ja en ole koskaan ollutkaan.”
Johon hän totesi, että; “Tiedäthän, että isoisälläsi Otto Härmällä oli Suomen Kommunistisen puolueen jäsenkirja?”

“Whaaat?”

Voin todella kertoa, että jos jossain tilanteessa leuka tippuu pöytään, niin tämä oli se hetki. Otto-pappa oli ammatiltaan puuseppä ja yrittäjä. Oliko jäsenyys aikoinaan Oulun punaisten ja valkoisten välienselvittelyiden tulosta tms. Tarina ei kerro, miten ja mikä oli tuohon jäsenyyteen aikoinaan johtanut. Suuri mysteeri edelleen. Green Cardin saamista se ei estänyt.

Politiikan näkemys ei ole perityvää – ei todellakaan.

1990 luvulla ja 2000 luvun alussa Järvenpään Kokoomus ry on lähestynyt kolme kertaa kysymällä kunnallisvaaliehdokkaaksi. Noihin olen vastannut kohteliaasti, kiitos mutta nyt ei ole sen aika. Tiesin tuolloin oman ajankäyttöni rajat ja silloin ei vaan ollut se oikea hetki.

Suurin kiitos poliittiselle heräämiselle kuuluu edelliselle Marinin hallitukselle ja erityisesti silloiselle ministeri Kiurulle. He yhdessä, hallituksen käsittämättömillä ja järjenvastaisilla päätöksillään saivat minut soittamaan Sipoon Kokoomuksen puheenjohtalle, jolle; “Ilmoitin tulevani Sipoon valtuustoon”.
Hän kertoi, että “Toki tervetuloa, mutta olisi yksi pieni juttu sitä ennen.”
“No mikä, kysyin?”
“Kuntavaalit”
“Se vaan sopii.”

Tällä matkalla ollaan. Muutos tarvitaan. Oikeaan suuntaan®